Suuri sydän

Äiti ansaitsi jälleen sydämiä, kukkia ja timangeja (;
joten tämän näköinen kortti oli askareissa äitienpäiväksi

Meidän hääkutsut

Hääblogini puolella tämän jo näytinkin, mutta laitetaan vielä tännekin. Eli meidän kutsut saivat tällaisen ilmeen:

Ja mä kerrankin otin vaihe vaiheelta kuvia! Hyödytöntäkö? Ehkä.. mutta onpahan itselle muisto tästä mahtavasta sarjatyöstä :D .

Leimasinväri Versa color 161 Green tea

Sticklesin Golden Rod sai antaa kaivattua blingiä

Melkein sydämet..

..ja hammastikkuoperaation jälkeen

Korttipohja on valkoista stucco-kartonkia ja sen päällä on vihreä käsintehty paperi, joka passas aikas täydellisesti yhteen tuon leimasinvärin kanssa.

Jee! Pääsee vihdoin tekeen jotain muuta :D .

Muistetaan isää

Haitarikortti isälle

Löysin meidän arkistojen aarteista niin hienon kuvan isästä ja minusta, että halusin koittaa jotain 'uutta' korttimuotoa. Viimeiselle sivulle leikkasin lehdistä isää kuvaavia sanoja (enkä näköjään osaa olla käyttämättä aina jotain blingiä).

Haitarikortteja voisi alkaa harrastamaan useamminkin. Yhteen korttiin laitoin kolmen valokuvan sarjan (siihen piti laittaa jatkopalana lisätaite), jossa oli kuvattu hieman omalaatuisempaa sivakointia hangella :D .Siitä ei sitten harmillisesti jäänyt mitään muistoa itselle.

Suukkosuut

Muutaman vuoden takaa jälleen itse piirrettyä Tildaa (ja Edwiniä?).
En tykännyt varsinaisen leimasinkuvan kasvojen muodoista, joten tämäkin on mallista piirretty ja siltä osin muokattu. Kihlaparille matkasi silloin tällainen kortti

Sydämellä

Ystävälle

En pihiyttäni ole saanut ostetuksi näitä Tilda -leimasimia, vaan tein kuvan käsipelillä. Lehdestä mallia ja piirtäen. Kokoonkin saa vaikutettua paremmin. Kehyksen pursottelin (tietysti vasta viimeisenä) Tulip Pearl 3D tekstiilivärillä. Voi kun osais suunnitella kaiken etukäteen :) . 

Herttainen kasikymppinen

Onko muilla sitä ongelmaa, että ei ihan mitä vain korttia voi antaa ihan kenelle vain?
Mun on hurjan vaikea tehdä peruskortteja säilöön odottamaan seuraavia juhlia. Ne mitä olen tehnyt, niin on ihan persoonattomia, kylmiä ja...tyhjiä? En vaan osaa! En osaa edes tarttua toimeen. Mulla pitää aina olla tiedossa kenelle teen kortin. Noh, ylipäänsä sitten vasta kun sillä kortilla on jo kiire niin mä saan sen tehtyä.

Tämän onnittelukortin tein todellatodella herttaiselle ja positiiviselle kummitädilleni, joka aina jaksaa nauraa. Hän on myös edesmenneen mummoni sisko. Mummoni kuoli kun olin 12 -vuotias ja mielestäni siskokset ovat hyvin samankaltaisia. Pyöreitä mummeroita, jotka nauraa koko vartalolla. Tiedättekös - silleen että nauru hytkyy alavartaloon asti niin että napakin pomppii. Olen huomannut samaa taipumusta itsessänikin, tosin en tuon positiivisuuden enkä pyöreyden suhteen, vaan lähestulkoon hypin paikoillani nauraessani (mitä tapahtuu tosin aika harvoin..)

Korttipohja on (jälleen) vaaleanviolettia helmiäiskartonkia. Kirjaimet on tehty BigShot -leikkurilla ja Vintage Market -kirjaimilla. Ja sitten seuraa suuri paljastus: kukkapohja ja nauhat on leikattu irti vanhasta valmiskortista (jonka olen itse saanut joskus vuonna nappi). Miälenvikasta kierrätystä! Jes! Lisäsin kehyksiä, sekä helmet ja numerot pohjaan.

Halusin tehdä kummeroiselleni (kummi + mummero) herttaisen kortin, jossa on lapsekasta kepeyttä.

Onnistuinko?

Kukka äidille

Äitienpäivä lähestyy.
Tällainen kortti oli viime vuonna äidille postitetussa kuoressa.

Vaalean violetti helmiäiskorttipohja, leimatut äiti -kirjaimet, jotka laitoin kohotarrapaloilla kiinni, haaraniitillä kiinnitetty kukka ja tottakai äidille vielä blingblingiä. Siis kaikki mahdollinen samassa kortissa: kukka, sydämiä ja timangeja.

(Vois viimein opetella leikkaamaan ympyräisiä :P )

Tämän vuoden äitienpäiväkortti tulee jälkikäteen, sehän kävis sen pian täältä nyysäämässä (;